PRO FIT Nitriili lämmönkestävä käsine

Standardit ja merkinnät

• EN 388:2016

  EN 388:2016 on eurooppalainen standardi, jolla mitataan suojakäsineiden suorituskykyä mekaanisia riskejä (hankausta, viiltoa, repimistä ja puhkaisua) vastaan. Standardi sisältää testimenetelmät ja suorituskykyvaatimukset, joiden mukaan käsineet voidaan katsoa vaatimustenmukaisiksi. Testitulokset ilmoitetaan käyttämällä neljän numeron sarjaa, joista kukin edustaa yhdessä testissä saavutettua suoritustasoa.

  Test results

  Abrasion Resistance Level 3

  EN 388:2016 on eurooppalainen standardi, jossa annetaan ohjeet käsineiden suojaustason arvioimiseksi mekaanisilta riskeiltä, kuten hankaukselta, viilloilta, repeämiltä ja puhkeamiselta. Hankauskestävyystaso 3 osoittaa korkeampaa suojaustasoa, mikä tarkoittaa, että käsineet kestävät kovempaa kulutusta karkeista materiaaleista. Standardin mukaan hankauskestävyystestissä käsinemateriaalia hierotaan hiekkapaperia vasten tietyllä paineella, kunnes se on kulunut läpi. Tason 3 hankauskestävyys edellyttää, että käsineet kestävät 2000-7999 hankauskierrosta. Tämä parannettu kestävyystaso soveltuu tehtäviin, joissa ollaan useammin tai voimakkaammin kosketuksissa hankaaviin pintoihin, kuten rakennustöissä, puutöissä ja rakennusmateriaalien käsittelyssä. Tason 3 hankauskestävyystason käsineet tarjoavat vankan suojan kulumista vastaan, pidentävät käsineiden käyttöikää ja suojaavat käyttäjänsä käsiä entistä paremmin, mikä vähentää loukkaantumisriskiä vaativammissa työympäristöissä.

  Tear Resistance Level 3

  EN 388:2016 on eurooppalainen standardi, jossa määritellään menetelmät suojakäsineiden kestävyyden testaamiseksi mekaanisia vaaroja, kuten hankausta, viiltoja, pistoja ja repeämiä vastaan. Repeytymiskestävyystaso 3 osoittaa korkeaa suojaustasoa, jossa käsineet kestävät merkittäviä repimisvoimia. Repeytymiskestävyyden määrittämiseksi tehtävässä testissä käsinemateriaaliin kohdistetaan mekaaninen voima, kunnes se repeää, ja mitataan repeämiseen tarvittava voima. Tasoa 3 varten käsineiden on kestettävä 50-75 newtonin voima ennen repeämistä. Tämä vankka repeytymiskestävyyden taso soveltuu vaativiin ympäristöihin, joissa käsineet altistuvat toiminnoille, jotka voivat aiheuttaa voimakasta kulumista tai repeytymistä, kuten raskaiden tai karkeiden materiaalien käsittely, teollinen kokoonpano ja rakennustehtävät. Käsineet, joiden repeytymiskestävyys on tällä tasolla, tarjoavat paremman kestävyyden ja turvallisuuden, vähentävät loukkaantumisriskiä ja lisäävät käsineen käyttöikää vaikeissa työolosuhteissa.

  Puncture Resistance Level 2

  Standardiin EN 388:2016 sisältyy pistokestävyyden arviointi, jossa taso 2 tarkoittaa, että materiaali on täyttänyt erityiset pistokestävyyskriteerit. Pistokestävyyden tason 2 tulos tarkoittaa, että suojakäsine tai -materiaali kestää 60-100 newtonin voiman ennen kuin se puhkeaa. Testimenetelmässä käytetään standardoitua teräksistä tikkua, jota työnnetään materiaalia vasten tietyllä nopeudella, kunnes se lävistää sen. EN 388:2006 -standardin mukaisen tason 2 pistosuojatason saavuttaminen tarkoittaa, että suojavaruste suojaa kohtalaisesti pistoksilta, joten se soveltuu ympäristöihin, joissa on olemassa terävien esineiden, kuten neulojen, kohtaamisriski, mutta ne eivät ole liian teräviä tai niihin ei kohdistu kovin suurta voimaa.

  Cut Resistance, ISO 13997 Level C

  Standardissa EN 388:2016 käsitellään kattavasti käsineiden viillonkestävyyttä ISO 13997 -testimenetelmällä, jossa tason C saavuttaminen osoittaa, että käsine kestää 10-14 newtonin voimat viiltämisen aikana. Tämä viillonkestävyystaso tarjoaa keskitason suojan viiltoja vastaan, ja se soveltuu käsittelytehtäviin, joissa terävien esineiden aiheuttamien viiltojen riski on merkittävä, mutta joissa korkein viillonkestävyystaso ei ole välttämätön. Itse ISO 13997 -testi on yksityiskohtaisempi ja selkeämpi tapa arvioida materiaalin leikkauskestävyyttä suorateräisellä terällä vaihtelevassa kuormituksessa, toisin kuin aiemmin käytetty Coup-testi, joka saattoi tylpistää terän. C-tason käsineet on periaatteessa suunniteltu suojaamaan käsiä kestävästi ympäristöissä, joissa viiltovaara on huomattava, mutta ei ole asteikon äärimmäisessä päässä, joten ne soveltuvat esimerkiksi rakennus- ja valmistusteollisuuteen, jossa käsitellään usein teräviä työkaluja ja materiaaleja.

• EN 407:2004

  EN 407:2004 on eurooppalainen standardi, jossa määritellään lämpöriskejä varten tarkoitettujen suojakäsineiden turvallisuusvaatimukset. Siinä asetetaan säännöt sellaisten käsineiden suunnittelulle, rakenteelle ja testaukselle, jotka suojaavat käyttäjiä kuumuudelta ja tulelta. Testaukseen sisältyy kosketuslämmön, konvektiolämmön, säteilylämmön, pienten sulan metallin roiskeiden ja liekinkestävyyden mittauksia. Standardi sisältää myös merkintöjä ja käyttöohjeita koskevat vaatimukset. Tämä standardi on päivitetty versio standardista EN 407:1994, ja sen tarkoituksena on suojata käyttäjiä lämpöriskeiltä, kuten kuumuudelta ja liekeiltä, ja auttaa heitä valitsemaan tiettyyn käyttötarkoitukseen sopiva käsine.

  Test results

  Heat Convection Level X

  Eurooppalainen standardi EN 407:2004 on suunniteltu mittaamaan käsineiden suojauskykyä, kun ne altistuvat nestemäisen väliaineen, kuten ilman tai höyryn, kautta siirtyvälle lämmölle. Taso X -merkintä osoittaa, että materiaali ei täyttänyt testissä asetettuja vähimmäisvaatimuksia tai sitä ei testattu, koska sen ei katsottu soveltuvan tämäntyyppiseen altistumiseen materiaalin luonteen perusteella. Testimenetelmässä, jolla tämä määritetään, mitataan aika, joka kuluu materiaalin lämpötilan nousuun 24 °C:lla lämmönsiirtoaltistuksen standardoiduissa olosuhteissa. Tämä testi on tärkeä määriteltäessä suojavarusteiden tehokkuutta erilaisissa teollisuusolosuhteissa, joissa lämmönsiirto on riski.

  Radiant Heat Level X

  EN 407:2004 on eurooppalainen standardi, jossa asetetaan vaatimukset suojakäsineille, jotka suojaavat erilaisilta lämpövaaroilta, kuten säteilylämmöltä. Merkintä Säteilylämpötaso X osoittaa, että käsineitä ei ole testattu tämäntyyppisen suojan osalta tai ne eivät täytä standardissa vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia säteilylämmön vastustamiseksi. Tämä tarkoittaa, että näitä käsineitä ei ole sertifioitu suojaamaan säteilylämmöltä, joka tarkoittaa lämmön siirtymistä infrapunasäteiden kautta lämmönlähteestä ilman suoraa kosketusta. Säteilylämmön suojaustason puuttuminen viittaa siihen, että käyttäjien ei pitäisi luottaa näihin käsineisiin tehtävissä, joissa on odotettavissa merkittävää altistumista säteilylämmölle. Sen sijaan nämä käsineet saattavat soveltua muuntyyppisiin lämpöriskeihin, joita varten ne on sertifioitu, jolloin voidaan varmistaa, että käyttäjät valitsevat sopivan suojakäsinetyypin työympäristössä esiintyvien erityisten vaarojen perusteella. Tämä luokitus auttaa ehkäisemään käsineiden epäasianmukaista käyttöä ja parantamaan työntekijöiden turvallisuutta osoittamalla selvästi käsineiden suojausominaisuuksien rajoitukset.

  Metal Splash Resistance Level X

  Standardissa EN 407:2004 määritellään käsineiden eri suojaustasot lämpöriskejä vastaan, mukaan lukien metallin roiskesuojaus. Tämän standardin mukainen "Taso X" -tulos tarkoittaa, että käsinemateriaali ei joko täyttänyt testauksen vähimmäisvaatimuksia tai että kyseistä vaaraa ei testattu erikseen. Standardissa EN 407:2004 esitetyssä metalliroiskeiden kestävyystestissä käsinemateriaali altistetaan sulan metallin roiskeille sen määrittämiseksi, kuinka paljon sulaa metallia tarvitaan käsinemateriaalin lämmittämiseksi. Tason X luokituksen käytännön seuraus on se, että käsineitä, jotka on merkitty tällaisella luokituksella, ei pidä käyttää suojaamaan sulan metallin roiskeilta, joten niitä ei voida käyttää ympäristöissä, joissa altistuminen tälle vaaralle on todennäköistä.

  Molten Metal Resistance Level X

  EN 407:2004 on eurooppalainen standardi, jossa annetaan eritelmät suojakäsineille, jotka suojaavat lämpöriskeiltä, mukaan lukien altistuminen sulalle metallille. Merkintä Sulan metallin kestävyystaso X osoittaa, että käsineitä ei ole testattu tämän erityisriskin osalta tai ne eivät täytä standardin vähimmäisvaatimuksia, jotka koskevat suojausta sulan metallin roiskeilta. Tämä tarkoittaa, että käsineet eivät joko sovellu käytettäväksi ympäristöissä, joissa on riski joutua kosketuksiin sulan metallin kanssa, tai niiden soveltuvuuden määrittämiseksi tarvitaan lisätestejä. Tyypillisesti tällainen luokitus tarkoittaa, että käsineitä ei pitäisi käyttää sulan metallin käsittelyyn ja että niitä pitäisi harkita vain muunlaisten standardissa määriteltyjen lämpöriskien varalta, joissa sulan metallin altistuminen ei ole ongelma. Luokitus auttaa varmistamaan, että käyttäjät valitsevat oikeanlaisen käsinetyypin työympäristössä esiintyvien erityisten vaarojen perusteella, mikä ehkäisee epäasianmukaista käyttöä ja parantaa turvallisuutta.

  Heat Contact Level 2

  Standardi EN 407:2004 koskee suojakäsineitä lämpöriskejä, kuten kuumuus ja/tai tulipaloa vastaan. Se sisältää joukon määrättyjä lämpötestejä, joista jokainen on suunniteltu arvioimaan eri lämpösovelluksiin tarkoitettujen suojakäsineiden erityisominaisuuksia. Lämpökontaktitaso 2 -testituloksella arvioidaan erityisesti käsinemateriaalin lämmöneristyskykyä. Tason 2 saavuttanut käsine on eristetty viivyttämään 250 °C:n lämpötilan nousua vähintään 15 sekunnin ajan, kun sen pinta on kosketuksissa kuumennettuun anturiin. Tässä testissä käsinemateriaali asetetaan määrämittaista ja -lämpöistä kuumaa anturia vasten ja samalla seurataan lämpötilan muutoksia käsineen sisälle upotetulla kalorimetrillä, jolla mitataan sisälämpötilan nousunopeutta. Taso 2 -suorituskykyluokitus kertoo hankinta-alan ammattilaisille, että käsine suojaa kohtalaisesti kosketuslämmöltä ja soveltuu ympäristöihin tai tehtäviin, joissa voidaan joutua lyhytaikaisesti kosketuksiin kohtalaisen kuumien pintojen kanssa, mutta joissa ei ole laajamittaista tai pitkäaikaista altistumista. Tämä takaa riittävän suojan tilanteessa, joissa tarvitaan erityisiä lämmönkestävyystasoja vähemmän vaativiin olosuhteisiin.

  Burning Behaviour Level X

  Standardissa EN 407:2004 käsitellään kuumuudelta ja/tai tulelta suojaavien käsineiden palamiskäyttäytymistä. Suoritustaso X tarkoittaa tässä yhteydessä, että käsinettä ei ole testattu standardin kyseisen osan mukaisesti tai että se ei ole läpäissyt testiä.

• CE-Merkintä

  CE-merkintä on merkki, joka osoittaa, että tuote täyttää tietyt Euroopan unionin asettamat turvallisuus- ja ympäristöstandardit. Saadakseen CE-sertifikaatin yrityksen on testattava ja todistettava, että tuote täyttää nämä standardit. CE-merki vaaditaan monilta EU:ssa myytäviltä tuotteilta, kuten elektroniikalta, koneilta, leluilta ja lääkinnällisiltä laitteilta. Se auttaa varmistamaan, että tuotteet ovat turvallisia kuluttajille ja ympäristölle, ja mahdollistaa helpon kaupankäynnin EU:n sisällä.

• Elintarvikehyväksytty

  Elintarviketurvallisuudella tarkoitetaan ihmisten käyttämien tai kuluttamien elintarvikkeiden turvallisuutta. Euroopassa elintarviketurvallisuutta sääntelevät Euroopan unioni (EU) ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA). Nämä organisaatiot asettavat elintarvikkeille standardeja ja vaatimuksia, joilla varmistetaan, että ne ovat turvallisia syödä. Jotta tuotetta voidaan pitää Euroopassa "elintarviketurvallisena", sen on täytettävä nämä standardit ja oltava vapaa haitallisista aineista. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, ettei tuotteessa ole haitallisia bakteereja, torjunta-aineita tai muita epäpuhtauksia. Elintarvikkeita, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia, ei saa myydä tai käyttää EU:ssa.

• PPE Kategoria 2

  PPE on lyhenne sanoista henkilökohtaiset suojavarusteet". Henkilönsuojainten luokka 2 viittaa varusteisiin, jotka ovat monimutkaisempia ja joissa on suurempi riskitaso. Esimerkkejä kategorian 2 PPE-laitteista ovat suojakypärät, korvasuojaimet ja putoamisen estolaitteet. Euroopassa luokkaan 2 kuuluvien PPE-laitteiden on täytettävä tietyt Euroopan unionin asettamat turvallisuusstandardit, mikä tarkoittaa, että ne on suunniteltava ja valmistettava siten, että ne suojaavat käyttäjää aiheuttamatta vahinkoa. Henkilönsuojaimia valmistavien tai myyvien yritysten on osoitettava, että ne täyttävät nämä vaatimukset. Niillä on myös oltava käytössä laadunhallintajärjestelmä, ja ilmoitetun laitoksen on tarkastettava ne säännöllisesti.